Keuhkosyöpä

Keuhkosyöpä syntyy, kun keuhkoputken tai varsinaisen keuhkokudoksen solut muuttuvat pahanlaatuisiksi. Keuhkosyövän suurin riskitekijä on tupakointi.  Tupakoitsijan vaara saada keuhkosyöpä on 15–30 kertaa suurempi kuin tupakoimattoman. Säännöllisistä tupakoijista useampi kuin joka kymmenes sairastuu keuhkosyöpään. On kuitenkin huomattava, että noin 15% keuhkosyöpään sairastuneista ei ole koskaan tupakoinut. 

Syöpä on alkuvaiheessa oireeton ja se voi kasvaa keuhkojen ääreisosassa kookkaaksi ennen kuin siihen liittyy mitään vaivoja. Oireita mm. pitkittynyt yskä, veriyskä, hengenahdistus, rintakehän alueen kipu, toistuvat keuhkokuumeet, laihtuminen ja ruokahaluttomuus.

Todetaan usein keuhkojen röntgenkuvalla. Tarkempi sijainti ja levinneisyys selvitetään tietokonekerroskuvauksella tai erityisellä PET-tietokonekerroskuvauksella. Paras ennuste on, jos syöpä voidaan leikata. Tutkimuksiin ja hoitoon tulee siis hakeutua ajoissa.

Hoidon valinta perustuu keuhkosyövän solutyyppiin, sen geenimutaatioihin ja keuhkosyövän levinneisyysasteeseen. Potilaan yleiskunto ja muut sairaudet voivat rajoittaa hoitovaihtoehtoja. Pienisoluisen syöpätyypin hoito on yleensä solunsalpaajahoito yksinään tai sädehoitoon liitettynä.

Keuhkosyövän ennaltaehkäisynä on lopettaa tupakointi. Tupakoinnin passiivisen altistumisen välttäminen on yhtä tärkeää kuten työperäisten altistumisien vähentäminen.

Raskauden ja imetyksen vaikutus lääkehoitoon

Raskaus ja lääkkeet

Suurin osa tutkituista lääkeaineista kulkeutuu melko helposti istukan läpi. Istukka ei siis suojaa sikiötä äidin käyttämien lääkkeiden vaikutuksilta.

ACE-estäjät ja angiotensiiniantagonistit (verenpainelääkkeitä) voivat aiheuttaa sikiölle munuaisvaurioita.

Isotretinoini ja asitretiin voivat aiheuttaa lapselle epämuodostumia. Androgeenit taas aiheuttavat tyttösikiön maskuliinisuutta. 

   Jos on epilepsialääkitys niin sitä ei voi keskeyttää raskauden ajaksi vaan täytyy syödä lisäksi foolihappoa.

Imetys ja lääkkeet

Kuten raskauden aikana, käytetään imetyksen aikana mieluummin vanhaa tunnettua lääkettä ja pienintä vaikuttavaa lääkeannosta. Kerran vuorokaudessa otettavan lääkkeen kohdalla imetys kannattaa ajoittaa siten, että lääke otetaan heti imetyksen jälkeen.

Kiellettyjä lääkkeitä isotretinoiini, amiodaroni, doksepiini, ergotamiini, radioaktiiviset lääkkeet ja solusalpaajat.

Ei-suositeltavia lääkkeitä ovat litium, kultavalmisteet ja pitkävaikutteiset bentsodiatsepiinit.

Lähde: Terveyskirjasto.fi

Infuusio

Infuusio eli tiputus tarkoittaa nesteen antamista verisuoneen. Tiputuksella toteutetaan suonensisäinen nestehoito. Korvausnesteitä käytetään nesteiden menetyksestä kärsiville potilaille. Toimenpide tapahtuu kanyylin kautta, joka asetetaan pinnalliseen laskimoon, keskuslaskimoon tai keuhkovaltimoon.
Nestehoidon avulla voidaan korvata elimistössä tapahtuneiden nesteiden menetyksiä tai jatkuvia nesteiden menetyksiä. Tavoitteena, että elimistön neste- ja suolatasapaino pysyisivät mahdollisimman normaalina. Tavoitteena myös nesteen,  elektrolyyttien ja energian perustarpeiden tyydytys.

Toimenpiteeseen tarvittavat välineet:
staasi
käsihuuhde
kanyyli
kanyyliteippi
käsineet
särmäjäteastia
kolmitiehana
desifiointiliina
liuos
infuusioletkusto

Potilaalle kerrotaan tarkasti miten toimenpide suoritetaan vaihe vaiheelta. Ensin pestään ja desinfioidaan kädet huolellisesti.
Asetetaan potilaalle staasimansetti ja varmistetaan suonen sijainti.
Kanyloitavan suonen punktiokohta ja ympäröivä alue puhdistetaan ja annetaan sen kuivua.
Otetaan kanyyli käteen ns. kolmipisto-otteella ja tuetaan kanyloitava käsi.
Iho punktoidaan n.20-30 asteen kulmassa ihoon nähden.
Kun veri nousee kanyylin kammioon,  neulan kärki on suonessa.
Staasimansetti otetaan pois.
Kanyylin sisällä olevaa neulaa vedetään poispäin suonesta, samalla työnnetään muovikanyylia suoneen päin.
Kun kanyyli on saatu kantaa myöten suoneen, estetään veren virtaus painamalla kanyylia suoraan edestä.
Neula laitetaan välittömästi särmäjätteeseen.
Kanyyli yhdistetään infuusioletkustoon.
Avaa infuusioletkuston hana. Jos iholle muodostuu kumpu,  kanyyli ei ole suonessa ja se poistetaan.
Aseta kanyyliteippipakkauksen tyyny kanyylin siivekkeiden alle.
Kiinnitä kanyyli ihoon steriilillä sidoksella, siten että läpinäkyvä osa tulee kanyylin sisäänmeno kohdan päälle.
Teippaa lopuksi letkun häntää kiinni käteen ettei se ole potilaan tiellä.

Kanyylin puhtaudesta ja kunnosta pidettävä hyvää huolta, koska niistä aiheutuvat infektiot ovat yleisiä. Punktiokohta ja kiinnitykset tarkistettava päivittäin. Tarvittaessa poistetaan tai vaihdetaan paikkaa.
Ääreislaskimokanyyli vaihdetaan 3-4 vrk:n välein, mikäli sopivia suonia tarjolla.
Ensihoitotilanteessa laitettu kanyyli pyritään vaihtamaan mahd. nopeasti. Viimeistään 2 päivän sisällä.

Lähihoitaja ei laita kanyylia, mutta voi ohjeistaa toimenpiteessä tarpeen mukaan.

Olen Severiina, 18-vuotias ja asun Virroilla. Opiskelen viimeistä vuotta lähihoitajaksi. Tällä hetkellä harrastuksiini kuuluu lenkkeily ja kuntosalilla käynti.